Arvonnan voittajat ovat molemmat ilmoittautuneet, voitot saan liikkeelle varmaankin vasta alkuviikosta - tänään tai huomenna en ehdi, perheestä on (vaihteeksi) yksi sun toinen enempi tai vähempi sairaana. Saisi loppua tämä sairastelu jo vähitellen.

Alkuviikosta käväisin Soukassa Menita Outletissa ja mukaan tarttui 2,5 millin Addin pyöröt. Katselin myös kullattuja, mutta sen lisäksi ettei niissä ollut oikeaa kokoa, pieni pettymys oli niiden jäykkä siima - se ei siis ollutkaan sellainen kun muissa ostamissani (myös bambuisissa) Addin pyöröissä, vaan taipuisan ruskean (vai mikä kullanvärinen lieneekään) sijaan kirkas ja jäykkä. En mä sellasta... inhoan noita jäykkiä siimoja. Tosin vielä enemmän inhoan niitä "tavallisia" pyöröjä, joissa se puikko-osa on taivutettu, ne kääntyvät aina, ihan aina, jotenkin hankalasti päin kädessä.

Tuolta reissulta käteen jäi myös tuota ihanan huurteisen violetin väristä Dropsin Alpacaa, suosikkilankaani. Siitä tulee pikkuveljen vaimon pikkusiskon (sic!) viikon ikäiselle tytölle Dropsin ohjeella pikkuruinen nuttu. Lisäksi ostin kaksi kerää Mohair Luxia, itse en ole vihreän ystävä, mutta tuosta on tarkoitus tehdä naapurissa asuvalle ystävälleni huivi ja tiedän, että hän pitää tuosta väristä.

Keskiviikkona kävin kirurgin juttusilla Kirurgisessa sairaalassa, joka on vastustamattoman lähellä Menitaa... tulihan sinne Korkeavuorenkadullekin poikettua, mutta osoitin suurta mielen lujuutta kun tulin ulos ilman ainoatakaan lankakerää! Vaikka ne Wetterhoffin Silviat (Icarus!) kyllä houkuttivat kovasti. En varmasti olisi voinut vastustaa jos värikartalta olisi löytynyt hyvin tumma ruskea - mutta eipä löytynyt.
Ei Menitasta tosin aivan ilman ostoksia kerta kaikkiaan pysty poistumaan, mukaan tarttui tuo vasemmassa yläkuvassa näkyvä punainen häkkyrä. Se on etusormeen pistettävä... miksi ihmeessä sitä oikein sanoisi... no sellainen jonka kautta kirjoneuletta tehdessä pistetään langat juoksemaan. Langanpidike. Minulla ei kerät mene sekaisin, mutta vaikka miten eri sormien kautta lykkäisin ne langat vasempaan käteen, niin aina ne menevät etusormella yhteen niin että on vaikea poimia puikolle se oikea lanka. Yhtä kerrallaan lankoja sormelle en rupea ottamaan, olen yrittänyt ja se vasta on hidasta! Aivan liian hidasta minun kärsivällisyydelleni.

Kalevalaneuleet-kirjan sain joululahjaksi ja tuo toinen on oma hankinta, poimin tuohon kuvaan molemmista myös eniten huutelevat mallit. Voi tulla langanpidikkeelle pian käyttöä, sopivat langatkin kirjoneulelapasiin olisi valmiina.