ToppiYllättävän rankkaa tämä leikkauksesta toipuminen on ollut, vaikkei mitään järkyttäviä kipuja olekaan ollut. Jatkuva särky voi näköjään olla aika lamauttavaa, eikä turpiin saaneen näköinen kuvajainen peilissäkään hirveästi mieltä ylennä. Onneksi nyt alkaa jo näyttää ihmiseltä.

Etukäteen kuvittelin neulovani sairasloman aikana paljon, mutta todellisuudessa keskittymiskyky ei ole siihen pahemmin riittänyt. Print O' The Wave Stole odottaa edelleen koskemattomana virheineen päivineen käsityölaatikon pohjalle hautautuneena, mutta violetin topin sain valmiiksi. Siitä tuli ihan kiva, mutta ikävä kyllä minulle aivan väärän mallinen (ja värinen, mutta se nyt oli alusta asti selvä juttu). Luulisin että se voisi olla kiva äitini päällä, lupasinkin topin hänelle jos se sovituksen jälkeen miellyttää.

Lanka: Novita Butterfly, 228 g
Puikot: 3,5 mm pyöröpuikko
Ohje: Oma, vapaaneulontaa

Mukavampi juttu onkin sitten noin kuukausi sitten Turusta kädentaitomessuilta Käsityötalo Priiman osastolta ostamistani Noro Kureyon keristä kuoriutunut Clapotis. Olen rakastunut. Yksinkertainen, mutta nerokas malli. Ihana huivi. Ihana lanka ja ihana väri. Minulla oli vain viisi kerää ja tein hieman ohjetta vähemmän lisäyksiä, mutta silti huivista tuli aivan riittävän iso, mittaa sillä on 48 x 164 cm, neuloin 5 millin Addeilla, lankaa meni noin 230 g.
Ihana, ihana Clapotis!

Heti perään toinen ClapotisAinoa huono puoli huivissa on tiputettujen silmukoiden muodostamien raitojen suunta... Kun huivin laittaa harteille ja heittää toisen pään olan yli taakse, raidat asettuvat todella kauniisti jos huivin pää heitetään oikean olan yli - ja se on minulle täysin mahdoton ja luonnoton suunta! Niinpä huivi-ihastuksessani aloitin samaan syssyyn toisen Clapotiksen Wanhan sataman naisten joulumessuilta ostamastani Lammastila Koposen ruskean eri sävyillä liukuvärjätystä villalangasta, mutta muokkasin ohjetta tekemällä reunalisäykset ja -kavennukset suorassa osuudessa päinvastoin, jolloin kuvio menee toiseen suuntaan.

Huivi on aika lailla pidemmällä kuin kuvassa, mutta kuvan reilun 200 gramman kerästä (joita minulla on kaksi) näkee hyvin miten kauniista värit vaihtuvat. Ja koska tällä kertaa lankaa on riittävästi, teen huivista hieman leveämmän ja luultavasta ainakin parikymmentä senttiä pidemmän. Intoa ei lannista edes paksuhkon villalangan ja ulkona vallitsevan kesäisen sään ristiriita, sillä veikkaisin että tällaiselle kevyelle ja reikäkuvioiselle hartiahuivityyppiselle systeemille riittänee käyttöä myös Suomen kesän viileinä iltoina.