Melkein kuukausi vierähtänyt edellisestä päivityksestä, eikä edes mitään (teko)syytä esitettävänä... Pistetään nyt sitten kerralla kaikki kuukauden aikana syntynyt peliin, onneksi niitä ei nyt niin kummoisesti kuitenkaan ole. 

Vanhin työ taitaa olla tämä Lidlin Colorado-puuvillasta muotoutunut pusero kuopukselle. Lanka oli alun perin valkopohjaista pätkävärjättyä, mutta se näytti aivan kammottavalta valmiina. Lykkäsin puseron tylysti pesuun tytön uuden voimakkaan pinkin puseron kanssa, sellaisen joka huusi jo kaukaa värjäävänsä kaiken samaan koneellisen uskaltavan vaaleanpunaiseksi, ja niinhän se teki ja neuleesta tuli paljon kivampi. Ilmeestä voi päätellä, että tyttökin tykkäsi! Ohje on taas vapaaneulontaa eli ei ohjetta lainkaan, silkkaa tuuria.

Sain toisen Clapotiksen valmiiksi, siitä tuli ihanan iso ja lämpöinen, sellainen kietouduttava shaaliversio - tai ei nyt ihan shaali, mutta iso kuitenkin. Lankaa jäi sen verran, että tein Clapotikselle pariksi kuvassa (alhaalta löytyvä kollaasi) näkyvän baskerin. Siihen löytyi ohje Hannalta ostamastani talven IK:sta.

Äidille tikuttelin äitienpäivälahjaksi vuosia marinoituneesta valkoisesta Nallesta Rainy Day Socksit, sen verran muutin ohjetta, että tein eye of the partridge -kantapään. Tuli kivat, oli sopivat ja äiti tykkäsi. Äiti neuloo paljon ja taitavasti - paljon enemmän ja taitavammin kuin minä - mutta ei tee lainkaan sukkia, joten se on niitä harvoja neulomuksia, joissa pääsen edes vähän pätemään äidin taitojen rinnalla =)

Mitäs vielä, täytyy vähän kurkata kuvaa, että muistan mitä on tullut tehtyä. Aivan! Tein Novitan Oliviasta SK:ssa olleella (muistaako joku lehden numeroa, olen jo pistänyt sen pois) Rowanin ohjeella lyhythihaisen kesäneuleen ja siitä tuli tosi kiva, tykkään ja olen käyttänyt jo monet kerrat. Olivia ei näytä kärsineen pesusta eikä myöskään vahingossa kuivausrumpuun joutumisesta (onneksi, itku olisi varmaan tullut jos olisi mennyt pilalle). Ei tarvitse olla edes kovin tarkkasilmäinen löytääkseen mallikuvan ja oman tekeleeni välisen eron, se löytyy kaula-aukosta. Alkuperäisen mallin leveä U-kaula-aukko sai rintavarustukseni näyttämään hurjasti todellisuutta suuremmalta, mikä on paha juttu, sillä todellisuuskin on mielestäni liian suuri. Purkaa en viitsinyt, sillä karu totuus paljastui vasta kun pusero oli jo ommeltu kasaan, joten korjasin asian muotoilemalla kauluksen reunaa lyhennetyillä kerroksilla enemmän syvän V:n malliseksi. Lopputulos on mieluinen ja minun päälläni huomattavasti alkuperäistä pukevampi.

Viime viikolla huuto.netin kautta löysi meille tiensä kilo (!) ihanaa Filatin merinovilla/alpakka -lankaa, ja alarivin kuvista voi arvata mitä olen viime päivät tehnyt... Kun ei sitä täydellistä ohjetta ole tullut tuntikausien (hah, pikemminkin päiväkausien) netin penkomisesta eikä käsityölehtien ja -kirjojen selauksesta huolimatta, ei auta kuin ottaa kynä, ruutupaperia ja laskin käteen. Saa nähdä mitä tästä tulee. Tosin tuo kuvassa etualalla oleva musta valmistumista odottava möykky (=puuvillaneuletakki) yrittää hirveästi syyllistää minua ja telepaattisesti väittää olevansa ykkössijalla tehtävälistalla. Niinhän se raukka luulee.