Viime viikolla postilaatikosta löytyi arpajaisvoitto, joka osui kohdalle Muoriskan blogissa. Kolme kerää ihanan pehmeää SandnesGarnin Alpakkaa! Aivan ihanaa lankaa ja erittäin onnistunut värivalinta. Ideoita langalle olisi vaikka kuinka paljon, mutta en ole vielä raaskinut aloittaa mitään, nautin vain pehmoisen langan silittelystä. Kiitos, kiitos, kiitos!
Arvontavoitto Muoriskalta 

Wetterhoffin Silviaa...Torstaina kävin viettämässä aamupäivästäni pari tuntia Kirurgisessa sairaalassa - ja siinähän se Menita on aivan vieressä... Mukaan tarttui kaksi 50 g vyyhteä Wetterhoffin Silviaa, niistä olisi tarkoitus tehdä Print O' The Wave Stole. Olisin halunnut ostaa myös 3 ja 7 millin 80 senttiset Addit, mutta kumpikin koko sattui olemaan loppu.

Perjantaina olin tentissä ja koska selvisin siitä hengissä, päätin ansainneeni pari kerää Novitan bambulanka Oliviaa, mikäli onnistuisin sitä löytämään. Olarin Prismasta löytyi ja huonostihan siinä sitten kävi... tai hyvin, riippuu näkökulmasta. Eli itsehillintä petti ja ostoskoriin hyppäsi 14 x 50 g beigeä Oliviaa (2 euroa/kerä) JA  7 x 100 g mustaa sekä 5 x 100 g vaaleanvihreää puuvillasekoitelanka Jasminia (myös ne olivat vain 2 euroa/kerä). Lisää lankaaKuvassa värit ovat kyllä aivan viturallaan, beige näyttää oudolta ja vihreä aneemiselta. Musta on sentään musta.

Olivia-kerät ovat siivottoman näköisiä, en ymmärrä miksi nuo kampanjalangat on tungettu sellaiseen pahviseen syvään laatikkosysteemiin, jota on pakko kaivaa selkä mutkalla löytääkseen haluamiaan värejä. Kun laatikosta ei näy läpi, ei voi edes ulkopuolelta arpoa mistä päin edes suunnilleen kannattaisi kaivaa. No, kerät ovat sen näköisiä, että pari muutakin on kaivellut laatikoita. Pikku juttu, mutta ärsyttävää silti.

Aino-neuleOn täällä vähän neulottukin, viime viikolla sain tehtyä miehelleni luonnonvalkoisesta Novita Woolista Typyn ohjeella Jacques Cousteau -pipon. Minulla on löysä käsiala, joten tein pipon ohjeen pienemmällä silmukkamäärällä (120) ja kun lankakin oli ohuempaa, piposta tuli sopiva. Käytin 3,5 mm pyöröä, mutta neulepinta olisi saanut olla vähän tiukempaa eli kolmoset olisivat olleet paremmat. Mutta ohje on ihana, pipon malli miellyttää silmää ja mieskin tykkäsi. Kuvaa tulee myöhemmin kunhan mies päineen ja pipoineen kotiutuu.

Aloitin vihdoin jotain isompaa ja villapaita itselleni (Novitan Ainosta) on enää hihoja vailla. Pidän kovasti tämän mallin kaula-aukosta. Työ on edennyt aika kivuttomasti ja ripeään tahtiin, voi olla että seuraavaksi rohkaistun tekemään villapaidan jo hieman ohuemmasta (= kärsivällisyyttä ja aikaa vaativasta, molemmat ovat vähän hukassa) langasta. Mutta mitään en lupaa.