Kävin viikonloppuna äidin kanssa Wanhan Sataman Naisten joulumessuilla. Kaikenlaista pientä ja isompaa tarttui mukaan, mm. ihana villakankainen vaatekappale, jotain viitan ja ponchon välistä lienee, valmistajana turkulainen Käsineateljee Silkkisormet (nettisivua liikkeellä ei taida olla).

Messuilla ilahduin erityisesti niistä muutamista pöydistä, joissa myytiin suomalaisten lammastilojen lankaa. Aiempina vuosina lankojen myynti on jäänyt kokonaan huomaamatta (johtuisiko kenties siitä että en silloin juurikaan neulonut...). Nyt otin vahingon takaisin ja ostin kaksi reilun 200 gramman vyyhteä (kuvassa ylhäällä) Lammastila Koposen luonnonväristä villalankaa, jota ei hinta tosiaan pilannut, sillä se maksoi vain 5 euroa / 100 grammaa! Oikeastaan vähän harmittaa, että en ostanut enemmän. Honkarinteen lammastilan värjätyt karitsanvillalangat sen sijaan olivat aika lailla kalliimpia, 13 euroa / 100 g, mutta noiden reilun 100 gramman vyyhtien (kuvassa alhaalla) värit olivat niin ihanat, että en voinut vastustaa. Äiti osti myös Angorinan silkkivillaa, mutta siinä vaiheessa minä olin tuhlannut jo niin paljon, että tyydyin ottamaan yhteystiedot muistiin. Huikea itsekurin osoitus ;)

Nuo langat odottavat vielä kerimistä ja lopullista ideaa miksi muotoutuisivat, mutta jotain muuta on valmistunut sillä aikaa - kahdet sukat. Vihreät ovat joululahja appiukolle (seiskaveikkaa, puikot 3 mm, tarkoitus oli vaihtaa entiseen tapaan 3,5 millisiin joustinneuleen jälkeen, mutta pääsi unohtumaan), vaaleanpunaiset itselleni sellaisiksi kotitassuttelusukiksi, sen takia niissä on tuollainen leveähkö nirkkoreunus, nilkkani kutiavat niin herkästi, että paljaassa jalassa haluan ilmaa nilkan ja sukan väliin. Nuo on tehty Nallesta (puikot 2,5 ja 3 mm), joten ne lähes varmasti kutittaisivat muuten. Nilkan alaosa ei kutia niin herkästi, ja näköjään siihen kohtaan tehty kapea, mutta napakka joustinneule (pienemmät puikot ja muutama silmukka vähemmän kuin varressa) riittävät hyvin pitämään sukat kunnolla jalassa. Tuossa kohdassa napakkakaan jouste ei tunnu puristavalta.

Aloittelin myös isoveljen vaimolle jouluksi lupaamani huivin Dropsin Alpacasta, teen Fifi III:n sellaisena kaulahuivikokoisena. Olen aiemmin tehnyt saman Novitan Woolista, mutta kuinka paljon miellyttävämpää tuo Alpaca onkaan neuloa, aivan ihanaa! Kälyn huivi on viinipunainen, mutta lanka-arkussani kuiskailee kuusi kerää vadelmanpunaista Alpacaa - niistä teen jotain kivaa itselleni, todennäköisesti huivin ja kämmekkäät. Kunhan ehdin. Tuskin ennen joulua.