Tässä tulee kuvia, joita halusitte nähdä.

Satu U halusi nähdä kuvan makuuhuoneestani, sängystä suoraan eteenpäin, jääkaapin sisällöstä sunnuntai-iltana sekä mielipaikastani kotona.

Makkarissa sängyltä näkyy työpöytäni. Vasemmalla seinällä ovat naulakossa käsilaukkuni (paitsi pienet iltalaukut) ja oikealla paperipusseissa on veljentytölle viemistä odottamassa meidän tytöille pieniksi menneitä vaatteita.

Jääkaapin sisältö ei sunnuntai-iltanakaan näytä kovin pieneltä. Silloinkin kun ruoka on kuudelle hengelle jo vähissä, jääkaappi ei näytä tyhjältä, mutta juuri kaupassa käynnin jälkeen se näyttää siltä, ettei sinne saa mahtumaan enää yhtään mitään.

Mielipaikkani on tuo sohvannurkka, siinä luen, neulon ja katson telkkaria, joskus myös luen blogeja ja päivitän omaa blogiani (läppärillä).


Sari halusi kuvan esineestä, jolla on minulle eniten tunnearvoa, esineestä jota ilman elämä olisi hankalaa sekä jostain jouluperinteestäni.

Hmm, ekan valitseminen oli vaikeaa, mutta luulen, että se on senkki, jonka isäni vanhemmat ostivat vuonna -39 Viipurista mennessään naimisiin. Sarjaan on kuulunut paljon muitakin huonekaluja, mutta jäljellä ovat enää kaksi senkkiä (toinenkin on meillä) sekä pöytä (olohuoneen pöytämme, joka on ennen ollut ruokapöydän korkuinen). Valitsin senkin siksi, että sen muistan myös lapsuudestani ja sen ainoa oikea paikka on juuri tuossa - minä asun nykyään lapsuuden kodissani, ja senkki oli lapsuudessanikin aina tuolla samalla paikalla. Senkin yläpuolella oleva taulu on isäni isän lapsuuden kodista, myös samovaari on isovanhempieni peruja.

Samassa kuvassa näkyy myös jouluperinteeni eli rakastan jouluvaloja, niitä on sekä ulkona että sisällä.

Esineestä, jota ilman elämä olisi hankalaa, tuli ensimmäseksi mieleen tietokone tai kännykkä, mutta päädyin kuitenkin siihen, että pyykkikone on tärkeämpi isossa perheessä. Tiskaaminenkin sujuu vielä käsin (heh, varsinkin kun meidän perheessä mies tiskaa..), mutta nyrkkipyykin peseminen olisi jo liikaa ja veisi tuhottomasti aikaa. Myös kuivuri on tärkeä, mutta ei toki niin korvaamaton kapistus kuin pyykkikone...


Heli pyysi kuvaa jostain itse tehdystä kodissani, paikasta jossa askartelen ja lisäksi vielä siitä mitä näkee kun tulee ovestamme sisään.

Itse tehtyä kotoa löytyy kaikenlaista, sillä olen tehnyt aika paljon remonttia itse (kyllä, se on meillä minun hommiani), kunnostanut huonekaluja ja ommellut verhoja yms. Ne ovat kuitenkin kaikki tylsiä kuvattavia, joten valitsin  niiden sijaan kuvattavaksi 13 vuotta vanhan lyijykynätyöni, joka on kehyksissä makuuhuoneemme seinällä. Piirustus on tehty A2-kokoiselle paperille. Eipä ole tullut pitkään aikaan kaivettua piirustuslyijykyniäni esille - ehkä olisi jo aikaa kaivaa sekin harrastus naftaliinista...

Askartelen kodinhoitohuoneessa, siellä on reilu parimetrinen pöytä, joka on oikeastaan ompelupöytäni, mutta tätä nykyä askartelutarvikkeet ovat valloittaneet sen.


Kun tulee ulkoovestamme sisään, on ensin pikkuisessa tuulikaapissa, jossa on seinän pituudelta lasten naulakoita, mutta otin vapauden ohittaa sen ja ottaa kuvan tuulikaapin sisemmältä ovelta eteiseen. (Kuva on kolmesta kuvasta koottu panoraamakuva.)



Taija K pyysi kuvaa ikkunasta näkyvästä mieleisimmästä maisemasta, paikasta jossa luen päivän lehden ja lempikengistäni.

Mieleisin maisema on takapihalle, vaikka etupiha olisi kauniimpi ja paremmin hoidettu. Takapiha miellyttää enemmän siksi, että se on sekä naapureiden että ohikulkijoiden katseilta suojassa. Talvella olen todella huono ulkoilija, sillä inhoan lunta ja kylmää, mutta kesällä takapiha ja sen terassi on paras paikka.

Päivän lehden luen yleensä joko ruokapöydän ääressä tai sitten olohuoneessa sohvapöydän luona. Lempikengät oli kamalan vaikea valita, sillä minä rakastan kenkiä ja niitä on paljon (liikaa, jos mies saa sanoa mielipiteensä). Pienensin valikoimaa rajaamalla kengät niihin, jotka sopivat tähän vuodenaikaan, ja nämä saappaat nousivat silloin ehdottomasti lemppareikseni.