Nyt pitäisi mennä kilkuttamaan (paitsi ettei bambupuikot kilise) huivia, tällä raivoenergialla työ edistyisi varmaan huikeasti. Harmittaa niin että melkein itkettää. Huolestuttaa. Vituttaa. Juuri kun talous on saatu edellisen auton leviämisen ja  sen korjauksen jäljiltä kuntoon, edessä on todennäköisesti neljä kertaa edellisen rempan hintainen korjaamolasku - lähemmäs neljä tonnia. Perkele. Tarraan nyt kynsin hampain kiinni siihen pikkiriikkiseen mahdollisuuteen, että kyseessä olisi SITTENKIN vain pieni ja helposti korjattava vika. Tarkemmin olen vikaa selvitellyt toisessa blogissani (no, en sielläkään kovin seikkaperäisesti, mutta kuitenkin - äh, olkoon).