Nyt olen neulonut kolmena iltana Roosaa ja pikkiriikkisen alkaa puuduttaa -- tosin valmista alkaa olla aika mukavasti. Silmukkamäärä alkaa lähestyä kahta sataa, mikä ei tietysti ole mitenkään hirveästi, ainakaan jos vertaa niihin kammottaviin lukuihin, mihin Icarusta (tai muuta niskasta keskeltä aloitettavaa huivia) seitinohuesta langasta neulovat pääsevät. Minulta menisi varmaan hermot, en nimittäin ole niitä kaikkein kärsivällisimpiä ihmisiä. (Mieskin alkaa vähitellen oppia piilottamaan lahjat kunnolla, minä kun olen niiden kanssa kuin pikkulapsi, en osaa odottaa ja pitää näppejäni irti vaan yritän puristella, painella ja heilutella arvatakseni mitä niissä on.) Näissä parissa sadassakin on tekemistä, lopullinen silmukkaluku on varmaan jotain 250:n luokkaa, ehkä jopa 300 mikäli jaksan katsella tuota työtä niin kauan :)

Taisteluväsymystä ja yhteen mallineuleeseen tylsistymistä ehkäistäkseni aloitin välityönä Illuusiopipon Novita Klubin klubilaisten ekstraohjeella, tosin vaihdoin langan Seitsemään Veljekseen ja muutin silmukkamäärät yms. sen mukaan. En kyllä yhtään tiedä kenelle sitä teen, mutta eiköhän tuolle löydy ottajia. Voisi vaikka mennä iso- tai pikkuveljen pojan joulupakettiin ja saada kaveriksi lapaset samoista langoista. Saa nähdä sitten.

Tuo Roosa-huivin mohairlanka on aika kivan näköistä. En yhtään tiedä mitä se on, eikä tiennyt Menita outletin myyjäkään (!), se oli sellaista vyyhdeissä myytävää kertaerää, ilman vyötteitä. Arvelisin 50 grammaan menevän noin 200 metriä lankaa. Teen Roosaa vitosen pyöröllä ja pinnasta tulee juuri sellainen läpikuultava kuin halusinkin. Vasta lähikuvaa katsoessani (tuo mustavalkea sidoslanka on minusta kiva!) huomasin että langassa on myös hippunen turkoosia väriä. Lanka tuntuu riittävän iäisyyteen.. nyt on mennyt vasta n. 50 g ja minulla on sitä vielä ainakin 300 grammaa jäljellä. Mitähän siitä tekisi? Voisin tehdä itselleni Kirin, Roosahan menee mummolleni 90-vuotislahjaksi, mutta senkin jälkeen lankaa on vaikka kuinka paljon.